Aloha ystävät, pitkästä aikaa. Kirjoittamattomuus on täyttänyt muistikirjani blogi- ideoista, ja kuviakin olen nappaillut tyylikkäimmältä ystävältäni lainaksi saamallani järkkärillä. Nyt syyslomaillessani Lappeenrannassa iskän luona miulla on taas aikaa kertailla kuluneen kuukauden tapahtumia.

Viikonloppuna 23.- 25.9. tein paluun Yyteriin Teemun ja valmentaja Jaakonsaaren kanssa. Siellä vastassa oli suurin aallokko, missä olen koskaan yrittänyt surffata. Eihän siitä mitään tullut. Vaatii aikamoista harjoittelua tuo aaltopurjelautailu, mukavaa hommaa se silti on. Seuraavan päivän jälkimainingeissa ja kevyemmässä tuulessa oli hauska ajaa ylä- ja alamäissä isommalla purjeella ja jiippailla aalloissa valmentajan demonstraatioiden inspiroimana.

Kun Yyterissä tarkeni vielä kesävaatteissa

Heti seuraava viikonloppu 1.-2.10. tarjosi Pollarikeliä, ja suuntasimme Tirkkosen ja Teemun kanssa jälleen Yyteriin. "Pollarikeli" on Suomi-surffarien keskuuteen vakiintunut termi, joka tarkoittaa Yyterin Poliisiasemanlahdelle osuvaa tuulta (etelä-länsi). Avomereltä kapeaan lahteen puhaltava tuuli kasaa Suomen olosuhteisiin nähden uniikit aallot, jotka houkuttelevat mestoille surffareita kaikkialta Suomesta. Vastaava termi on Tullarikeli, eli Hangon Tulliniemeen itätuulella osuva aaltokeli.

West coast wave riders

Suuren osan vapaa-ajastani olen kuluttanut Lahden Mukkulassa isojen purjeiden kanssa. Valmentajan kanssa on ajettu oikein onnistuneita poijujenkierto- sessioita, ja olen oppinut ajamaan isolla purjeella kovassa tuulessa. Joka kerta kun hyppään laudalle, haluaisin mennä kovempaa kuin edellisellä kerralla. Jopa valmentaja sanoi yhtenä päivänä, että "vauhti alko olla jo aika kiitettävää". Jiipitkin sujuvat koko ajan paremmin, kun olen huomannut omat virheeni ja keskittynyt niiden korjaamiseen. Kehittymiseni on totta, ja tähän on kiva päättää Suomi- surffikauteni. Viimeksi kävin vesillä 21.10. kasineliöisen purjeen kanssa melko kevyessä (6-9 m/s) mutta sitäkin kylmemmässä länsituulessa.

 

Tuulisten päivien vähyys on innostanut entistä parempaan peruskuntoharjoitteluun. Olen juossut aika paljon vanhoihin tapoihini tottuneena, paitsi tasavauhtisia jolkotuksia myös kivoja vetoharjoituksia ja monenlaisia mäki- ja loikkatreenejä. Lihaskuntotreenit on todella tärkeitä, ja niitä teen lähes päivittäin erilaisten kuntopiirien muodossa. Kevyet reenit hoidan mieluiten sauvakävellen tai vesijuosten - mummolajit kunniaan! Sain onnekseni aamutreeniseuraa urheilulukiossa hännystelevästä pikku Kaisasta, joka tähtää Suomen huipulle ringetessä. Siinä vasta määrätietoinen treenaaja. Ja urpo.

 

Tällä viikolla olen syyslomalla koulusta (sic!) ja näköjään myös urheilusta saatuani vittumaisen flunssan, johon liittyy mysteerimahakipu. Olenko tuhon oma? Ainakin opin surffaamaan joten kuten lyhyen elämäni aikana. Todellakin, käyn koulussa opiskelemassa fysiikkaa ja kemiaa, ja lisäksi luen biologiaa, ja erinäisiä kevyitä itsehoito- oppaita, kuten Ihmisen fysiologia ja anatomia sekä Galenos. Pyrin siis lääketieteelliseen ensi keväänä.

Lomatunnelmissani painun kohta saunomaan ja nappailen lisää särkylääkettä. Olisin mieluummin terve ja koulussa, perkele. 

Pellet ja retrokamat, überii!

Ps. Surffipiireissä hengaa mitä taitavimpia valokuvaajia. Laatusurfkuvaa hovikuvaajaltamme: https://picasaweb.google.com/111443585154691676845