Viime viikko oli paska. Maanantaista keskiviikkoon tuuli oikein hyvin, vaikkakin pohjoisesta. Oli siis tosi kylmä, mutta Yyterinlahdella olis päässyt ajelemaan suht tasaisessa vedessä, eikä puuskat järvisurffaria haittaa! No, olin kuitenkin yksin, täällä ei ollut yhtäkään ihmisitä mun lisäkseni kahteen päivään, eli en mennyt vesille. Olin tavallaan nössö, koska hyvät treenikelit meni hukkaan, mutta jos olisin kaukana rannasta paskonut kamat tai itseni, poispääseminen olisi aiheuttanut hienoisia logistisia haasteita. 

 

No, Teemu yleisenä pelastajana saapui paikalle ja ajeli hyvillä mielin kelejä pois. Ja lillitteli kaljaa ja pelas Diabloa. Hauska peli. Kalja on myös hyvää. Mun keskiviikkoaamu meni ylimielisesti parempaa tuulta odotellessa - ennusteiden mukaan päivällä tuulisi paremmin. Niin myös kävi, ja tuuli melko reippaasti 4,7- neliöiselle. Surffaaminen oli perseestä. En ole ikinä pitänyt sitä niin vastenmielisenä.. näpit oli aivan jäässä, eikä yksikään asia tuntunut hauskalta. 

Teoriassa mukava harrastus

 

Torstaina ei tuullut, joten lähdimme hyvissä ajoin Lahteen. Perjantaina Lahdessa olikin oikein hyvä keli, minkä ansiosta vältin veljeni ylioppilasjuhlia edeltäneen hässäkän... Ajettiin itsensä valmentaja Jaakonsaaren kanssa jokunen tunti. Kevään parhaat sessiot. Valmentaja totesi, ettei hänellä ollut mitään jakoa pysyä mun vauhdissa enää. Olin minuutin onnellinen. Huomasin edistyneeni myös diivailussa.. vanhat surffikamat tuntuivat hitailta ja huonoilta käsitellä. Ja keleissäkin on ilmeisesti varaa valita, kun skippasin alkuviikon hyviä kelipäiviä. Pian saan Rautiolta (rautio.fi/sports) itselleni hyvän treenikaverin eli iSonicin. Kun löydän vielä sopivan slalom- purjeen, niin en voi ainakaan valittaa välineiden tasosta. Ka- purje kiinnostais tällä hetkellä eniten (niitä saa Twind.fi - osoitteesta).

 

Epe, valmentaja Jaakonsaari ja vino horisontti (tuore ylioppilas taisi olla humalassa kameran takana)

Tänään palasin Yyteriin pitkän ja puuduttavan matkan jälkeen. Tuntui ihanalta olla kotona ja rauhassa. Keräilin kukkia ja juoksin hyttysiä pakoon, samalla haaveilin omasta talosta Uniluodossa (tai jossain rannikolla), missä voisi kasvattaa kukkia ja pitää kasvimaata. Ja ennen kaikkea mennä takapihalta surffaamaan.

Erehdyin muuten lukemaan propagandaa. http://www.formulawindsurfing.org/news.php?id=2094#7427 Aloin jo elätellä toivoa formulakamoista. Nämä tuuliennusteet pakottavat. Kaltaiseni pygmi plaanaisi varsin kevyessä kelissä, Ruccasta nyt puhumattakaan!!

Pitkä, kylmä ja kaikin puolin rasittava talvi on takana. Istun tutulla penkillä surfkeskuksella tuijottaen ulos ikkunasta. Pohjoistuuli on saanut puhallettua pilvet kauemmas ja aurinko paistaa jälleen. Suunnittelen vesille lähtöä, mutta yksin ei huvita mennä tuonne kaatuilemaan. Saavuin Yyteriin keskiviikkona, suoraan lääkiksen pääsykokeesta Tampereelta. Koko talven jatkunut stressi ja ahdistus on vaikea saada loppumaan, vaikka koe onkin ohi. Surffaamaan en ole täällä juuri päässyt tuulettomuuden takia. Tänään tilanne on toinen, onneksi. 

Lahdessa availimme kauden joskus ennen vappua, ja siitä lähtien kävin vesillä melkein joka päivä. Keväisin veden ja maan lämpötilaero tekee tuulta usein. Järvivesi on lämmennyt nopeasti, ja täällä matalalla Yyterinlahdellakin vesi on yllättävän "lämmintä". Muutama päivä meni, että sain hyvän tuntuman surffaukseen, ja olin siinä pisteessä mihin viime syksynä jäin. Tänä kautena ykköstavoite on kilpauran aloittaminen. Varusteasioita oon kevään mittaan yrittänyt hoitaa kuntoon.

Aamulenkki on hyvä hetki observoida tulevia päivän surffiolosuhteita

Yksi takaisku tuli alkuvuodesta, kun polvi hajosi. Sen kanssa oon käynyt muutamalla eri lääkärillä, röntgenissä, magneetissa, verikokeissa.... Kohta pääsen tähystysleikkaukseen, missä tuo typerä lihas- jänne- nivelkasa laitetaan kuosiin. Ja tämä kaikki vain lihasrepeämän ja eturistisiteen venähdyksen takia. Tulevana lääkärinä olen tietty hoitoprosessista äärimmäisen kiinnostunut, mutta mietin, kuin vitusti tämä kaikki maksaa kunnalle... Polvikipu on rajoittanut treenaamista, mutta kyllä tuo surffihommissa mukana kulkee. Ja adrenaliini hävittää kivun tunteen! Nerokasta!

 

Viikonloppu meni mukavassa seurassa, kun lauantain kohtuullinen keli houkutteli mestoille paljon vanhoja tuttuja. Lisäksi meillä oli surffiohjaajakoulutus, mikä toi entisestään hyväntuulista porukkaa Yyteriin. Nyt Rucca viettää muutaman päivän kotonaan ennenkuin menee Lahteen kesätöihin, ja elokuuksi tänne Yyteriin. Epe taas on Yyterissä kesä- heinäkuun hommissa, ja loppukesä varmaan menee treenatessa ja rahoja tuhlaillessa. Vitsi vitsi, ei mulla mitään rahaa ole.   

Valmis- sienikeittokin muuttuu ihmisravinnoksi, kun paistaa suppilovahveroita ja pekonia sinne sekaan. Nam!

Kesä se vaan jatkuu. Merellä ihmiset surffaavat vielä täyttä päätä eikä pakkasesta ole tietoakaan. Itse en ole päässyt Lahdesta pois parempien tuulten vietäväksi, sekös ketuttaa, mutta toisaalta olen ollut sitkeässä flunssassa, joka tuskin talttuu uimareissuilla. Aikaa olen kuluttanut vahtimalla ystävien koiria, lukemalla muotilehtiä ja -blogeja ja nukkumalla. Syksyn pimeys ja ikävä tauko urheilusta masensivat, tuli hirveä tarve katsella kauniita kuvia ja paeta arjesta - muoti on ratkaisu... 

Valmentaja El Turin flätissä vuosi sitten. Egypti on hyvä matkavaihtoehto myös tänä syksynä - varma auringonpaiste ja tasainen tuuli, täydelliset freestyle- treeniolosuhteet 

Sairastellessa voisin kuluttaa aikaani myös suunnitellen talven treenireissua ja surffailla nettiaalloilla työpaikkojen perässä. Haaveena on muutaman viikon matka surffimestoille, ja siellä tekisin mielelläni töitä, saadakseni työkokemusta ulkomailla. Täytyy vain googlettaa ahkerasti ja kirjoitella niitä työhakemuksia. Miun on kuitenkin pakko päästä pois, jonnekin missä paistaa aurinko ja ihmiset ovat hyvällä tuulella. En vaan jaksa herätä pimeään aamuun ja napsia D-vitamiinia tsempaten itseäni kestämään taas yhden kylmän ja pimeän marraskuun. 

Astetta värikkäämpi kamavuokraamo, ja mikäpä piristäisi paremmin kuin kirkkaat värit

Kun järvet jäätyvät ja saadaan lunta, elämä muuttuu taas mukavaksi. Pääsen harjoittelemaan leijalautailua ja ajelemaan kitewingillä, jota valmentaja Jaakonsaari aina ylistää. Toiseksi rakkain harrastukseni hiihto tulee taas harjoitusohjelmaan (tänä talvena osallistun Finlandiaan, perkele) ja aloittamani lumilautailuhommat saavat jatkoa. Mikä parasta, hanki valaisee, eikä tarvitse enää masentua pimeydestä.

 

Näin maanantaina on hyvä palata arkeen oikein kunnolla, lomakin päättyi ja flunssasta on enää nuha jäljellä. Aamulla kävin tekemässä Kaisan kanssa "keppijumpan" eli jalkalihaskuntoa, mukavaa kyykytystä. Viime viikon "luulin parantuneeni flunssasta"- juoksulenkistä jäi todella hyvä maku; olenpa hyvässä iskussa. Näin ehkä aerobiselta kunnoltani, mutta lihasvoimaa täytyy hankkia valtavasti lisää, sen todisti aamun kyykytys. Onneksi tänään on luvassa vielä punttisalitreeniä yläkropalle. Urheilu lienee ainoa elämäni osa-alue, jonka ongelmiin puutun saman tien... Nyt alkavalla talvikaudella tavoitteeni on vahvistaa lihaksia, parantaa kehonhallintaa ja kehittää ketteryyttä ja nopeutta, sekä tietysti parantaa kestävyyskuntoa - kaikki palvelee ensi kauden surffeja. 

Rucca ja Epe on joogan ystäviä, etenkin kesällä ja auringon lämmössä

Tulinpas paremmalle tuulelle katseltuani viime marraskuun Egypti- kuvia. El Turin surffireissu oli aivan mahtava, ja meidän huippu matkaporukka on pitänyt yhteyttä edelleen. Joskus joutessani kirjottelen matkapäiväkirjaotteita tänne, nyt painun punttisalin hämäriin levypainojen äärelle. 

Aloha ystävät, pitkästä aikaa. Kirjoittamattomuus on täyttänyt muistikirjani blogi- ideoista, ja kuviakin olen nappaillut tyylikkäimmältä ystävältäni lainaksi saamallani järkkärillä. Nyt syyslomaillessani Lappeenrannassa iskän luona miulla on taas aikaa kertailla kuluneen kuukauden tapahtumia.

Viikonloppuna 23.- 25.9. tein paluun Yyteriin Teemun ja valmentaja Jaakonsaaren kanssa. Siellä vastassa oli suurin aallokko, missä olen koskaan yrittänyt surffata. Eihän siitä mitään tullut. Vaatii aikamoista harjoittelua tuo aaltopurjelautailu, mukavaa hommaa se silti on. Seuraavan päivän jälkimainingeissa ja kevyemmässä tuulessa oli hauska ajaa ylä- ja alamäissä isommalla purjeella ja jiippailla aalloissa valmentajan demonstraatioiden inspiroimana.

Kun Yyterissä tarkeni vielä kesävaatteissa

Heti seuraava viikonloppu 1.-2.10. tarjosi Pollarikeliä, ja suuntasimme Tirkkosen ja Teemun kanssa jälleen Yyteriin. "Pollarikeli" on Suomi-surffarien keskuuteen vakiintunut termi, joka tarkoittaa Yyterin Poliisiasemanlahdelle osuvaa tuulta (etelä-länsi). Avomereltä kapeaan lahteen puhaltava tuuli kasaa Suomen olosuhteisiin nähden uniikit aallot, jotka houkuttelevat mestoille surffareita kaikkialta Suomesta. Vastaava termi on Tullarikeli, eli Hangon Tulliniemeen itätuulella osuva aaltokeli.

West coast wave riders

Suuren osan vapaa-ajastani olen kuluttanut Lahden Mukkulassa isojen purjeiden kanssa. Valmentajan kanssa on ajettu oikein onnistuneita poijujenkierto- sessioita, ja olen oppinut ajamaan isolla purjeella kovassa tuulessa. Joka kerta kun hyppään laudalle, haluaisin mennä kovempaa kuin edellisellä kerralla. Jopa valmentaja sanoi yhtenä päivänä, että "vauhti alko olla jo aika kiitettävää". Jiipitkin sujuvat koko ajan paremmin, kun olen huomannut omat virheeni ja keskittynyt niiden korjaamiseen. Kehittymiseni on totta, ja tähän on kiva päättää Suomi- surffikauteni. Viimeksi kävin vesillä 21.10. kasineliöisen purjeen kanssa melko kevyessä (6-9 m/s) mutta sitäkin kylmemmässä länsituulessa.

 

Tuulisten päivien vähyys on innostanut entistä parempaan peruskuntoharjoitteluun. Olen juossut aika paljon vanhoihin tapoihini tottuneena, paitsi tasavauhtisia jolkotuksia myös kivoja vetoharjoituksia ja monenlaisia mäki- ja loikkatreenejä. Lihaskuntotreenit on todella tärkeitä, ja niitä teen lähes päivittäin erilaisten kuntopiirien muodossa. Kevyet reenit hoidan mieluiten sauvakävellen tai vesijuosten - mummolajit kunniaan! Sain onnekseni aamutreeniseuraa urheilulukiossa hännystelevästä pikku Kaisasta, joka tähtää Suomen huipulle ringetessä. Siinä vasta määrätietoinen treenaaja. Ja urpo.

 

Tällä viikolla olen syyslomalla koulusta (sic!) ja näköjään myös urheilusta saatuani vittumaisen flunssan, johon liittyy mysteerimahakipu. Olenko tuhon oma? Ainakin opin surffaamaan joten kuten lyhyen elämäni aikana. Todellakin, käyn koulussa opiskelemassa fysiikkaa ja kemiaa, ja lisäksi luen biologiaa, ja erinäisiä kevyitä itsehoito- oppaita, kuten Ihmisen fysiologia ja anatomia sekä Galenos. Pyrin siis lääketieteelliseen ensi keväänä.

Lomatunnelmissani painun kohta saunomaan ja nappailen lisää särkylääkettä. Olisin mieluummin terve ja koulussa, perkele. 

Pellet ja retrokamat, überii!

Ps. Surffipiireissä hengaa mitä taitavimpia valokuvaajia. Laatusurfkuvaa hovikuvaajaltamme: https://picasaweb.google.com/111443585154691676845

Neljä tuntia Maksalla ajelua teki tehtävänsä - kuume iski jo kotimatkalla, ja koko maanantaipäivä meni lonkkaa vedellessä ja elokuvien parissa. Usein miulle käy niin, että sairastun rankan treenijakson jälkeen heti kun pidän pari vapaapäivää harjoittelusta, näin tälläkin kertaa. Välitön ja absoluuttinen lepäily paransivat surffarin nopsaan, mikä oli tietenkin mukavaa, sillä tuulta oli tiedossa. 

 

Tiistaina tuuli riitti hikisesti 6,5 - ja 8 - neliöisille purjeille, joilla ajelin niin Mukkulassa kuin Vääksyssä. Opin - kantapään kautta - mikä yhteys on aallokon suunnalla, evän pituudella ja purjeen koolla. Aamupäivän idea ajaa 8- neliöisellä ja jollain 30- senttisellä evällä ei ollut hyvä. Iltapäivän idea ajaa wave- evällä ja 6,5- neliöisellä purjeella sivusuunnasta tulevassa aallokossa ei ollut hyvä. Päivän kokemusten pohjalta muodostunut idea valmentaja Jaakonsaaren neuvojen jatkossa vakavasti ottamisesta oli erittäin hyvä.

 

Keskiviikko oli pyhitetty Vääksylle kaikkien surffareiden toimesta. Tuuli oli järvelle ominaisen puuskaista, ja välillä satoi niin saatanasti.. Tavalliseen tapaan miulla oli kamaongelmia liian pienien purjeiden ansiosta.. Taistelin vesistarttia 4,7- neliöisen kanssa iäisyyden. Kiltti Mikko lainasi siistiä, vuosien takaista 5,2 - neliöistä wavepurjettaan. Sillä pääsin ajelemaan hiukan sujuvammin, vaikka Tirkkosen Pekka (hauska mies) yritti välillä häiriköidä päivänvarjonsa eli leijansa kanssa. Päivän saldona oli yksi hyvä jiippi ja yksi hyvä hyppy. Sessiot oli oikein hauskat, kun paikalla oli paljon purjeita ja leijoja, ja jopa hieman aaltoja. Nurmikolla kasvavat sienet jättivät jälkensä puhtoisen valkoiseen puomiini. 

 

Torstai oli viikon surffipäivistä ylivoimaisesti paras, ei niinkään kelin puolesta, mutta edistykseni oli huomattavaa. Ajelin koko päivän kasin Tushingham- purjeella ja sillä vitun pitkällä evällä tällä kertaa. Oli oikein fiksua ajella pari siivua ja mennä sitten rantaan jutustelemaan valmentaja Jaakonsaaren kanssa, että miltä tuntui ja mitä pitäisi tehdä eri tavalla. Sitten takasin veteen, ja samat juttutuokiot uudelleen. Ajoasentoa sain kehitettyä aika paljon - valmentaja Jaakonsaaren mukaan "ihan hyvä". Hiusten kastelu plaanatessa on old school freestylea, sitä oli kokeiltava! Päivän kymmenen jiippiä jäivät tosin tekemättä, lupasin tehdä ensi kerralla tuplamäärän. Illalla olin niin puhki, että en jaksanut edes pidellä haarukkaa kädessä kunnolla. Oiva ilta sössön syömiseen ja Pulp Fictionin katsomiseen. Rentoa.

Perjantaista alkaen päätin pitää hiukan (noin viikon) luovaa treenitaukoa, inspiroitua surffittomuuden tuskasta ja panostaa mentaaliharjoitteluun sekä peruskuntoon. Painuin siis veljeni luo Helsinkiin lorvimaan, juoksemaan ja lorvimaan lisää. Kummasti tähän reissuun sisältyi myös sunnuntaivierailu Petrax- studiolla Hollolassa sekä tiistaina rohjustaminen vuosimallin -77 Minillä Lappeenrantaan. Lappeenrannan grillillä on luvassa juoksua, vesijuoksua, lihaskuntoreeniä, mökkihengailua, saunomista, musiikkia, asketismia, kurjuutta, mysteerejä, salamyhkäilyä... - wöyhötystä. Stay tuned.

Poika saunoo