Heh. Aamu koitti ja sängystä oli taas särkyvin lihaksin päästävä ylös. Herkullista aamupuuroa syödessämme mietimme, että missä se luvattu tuulinen helleviikonloppu viipyy. Ennusteiden mukaan jo keskipäivällä olisi pitänyt tuulla yli 6 m/s, mutta todellisuus oli toista: sadetta ja pläkää. Rucca oli herännyt yöllä ja tuulimittarissa lukema oli ollut 6,7 m/s. Aamun tihkusateessa kadutti, että emme nousseet yöllä surffaamaan. Kyllä se tuulettomuus vaan on surffarin painajainen.

Päätimme tylsyyksissämme lähteä valmentaja Jaakonsaaren mukaan Poriin asuntoauton (on muute cool menopeli) öljynvaihtoon sekä Prismaan seikkailemaan. Reissussa menikin aika pitkään, kun autokorjaamon korstot näyttivät varsin nihkeän laiskasti suhtautuvan asuntovaunun käsittelyyn. Noh löytyihän vihdoin sopiva ja sitä myöten myös kallis korjaamo. Öljynvaihdon aikana nukuimme kivasti päiväunet. Prismassa me terveellisen ruoan ystävinä ilakoimme suuresta valikoimasta ja köyhinä halvoista hinnoista. Ostoskoriin tarttui mm. niitä ikuisia pakastevihanneksia, suuresti rakastamiamme vihreitä pitkiä papuja, hirssiä, quinoaa, hedelmiä, rahkaa, homejuustoja, tuoretta tuoksuvaa basilikaa, tummaa suklaata sekä tietenkin kahvipaketti. Lihan ystäviä emme ole.

Verkkokalvoillemme on piirtynyt kuva perusporilaisesta jannusta. Mies toisessa kädessä kalja ja toisessa kaljasalkku. Lienee työmatkalla. Sellaiseen törmäsimme tänäänkin.

Iltapäivällä tuuli hiipui entisestään, lähes nollaan, mutta sade onneksi lakkasi.  Rucca oli jo niin kärsimätön ja kiukkuinen, että ei enää jäänyt odottamaan, vaan painui mereen perinteisin kevyen kelin kamoin. Siis suuren laudan ja pienen purjeen kanssa temppuilemaan ja taitavuutta sekä ketteryyttä kehittämään. Epe sen sijaan päätti purkaa turhautumisensa juoksemiseen pehmeässä rantahietikossa. Ja tämähän tiedettiin: kun Epe lähtee juoksemaan, alkaa aina tuulemaan. Tuuli alkoi nousta nopeasti ja Epe joutui pian spurttaamaan takaisin. Kevyen kelin kamat vaihtuivat pikku lautaan ja 5.7 m2 purjeeseen, joka osoittautui aivan täydelliseksi setiksi 7-10m/s tuuleen.

Valmentaja Jaakonsaari ilakoi myös vesille pääsystä. Tätä todella oli odotettu! Valmentajan apu tuli taas tarpeeseen. Rucca oli lentänyt veteen katapultin lailla jo ainakin parikymmentä kertaa vesilähdöstä [syvästä vedestä tuuli nostaa purjeen avulla surffarin laudalle] laudan toiselle puolelle. Syyksi osoittautui väärä tekniikka, joka onneksi saatiin korjattua. Lähtö oli suoritettava laudan takaa eikä siitä vierestä. Ja siitä lähti parin tunnin raasto ja tykitys. Hauskaa oli!

 

Rucca ja kelin sietämätön keveys                                                   Epe jiippaa, ei se siitä nauti, Epe jiippaa, Epellä on tauti!

Epellä oli aluksi pieni kamaprobleema. Ensimmäisenä kokeiluyhdistelmänä pieneen aallokkoon ja nousevaan tuuleen valikoitui ihana Point-7 uusi 7.1m2 purje suurella Starboardin Rio laudalla. Suuri lauta aallokossa virtaviivaisen ja nopean purjeen alla tuntuu kuitenkin kömpelöltä. Purje kyllä menisi, mutta lauta ra-a-ahautuu perässä. Ärsyttävää! Ei kun etsimään uusia kokeilukelpoisia varuste-yksilöitä. 4.7m2 purje olisi ollut liian pieni ja seuraava huono vaihtoehto löytyi vuokraamosta. Raskas 6.25 camperi-purje ei oiken sopinu pieneen ja ketterään 101- litraiseen freestyle lautaan. Muutama kirosanahan siinä pääsi Epelle ominaiseen tyyliin. Rucca kaipasi jo pitkän session jälkeen taukoa tarjoten kamansa Epelle. Ja niin Epekin pääsi nauttimaan vauhdin hurmasta ja haastoi jopa vanhan ketun, valmentaja Jaakonsaaren kisaan! Kyllä opettaja oppilaansa voittaa, vielä.... Tuuli jatkoi yltymistään, jolloin pienempi purje riitti kiskomaan Ruccaa eteenpäin ja näin sai kamanpuutostauti lääkkeensä. Parempaa kuvamateriaaliakin on lähitulevaisuudessa luvassa, sillä jälleen uusi mysteerinen mies (meillä näitä näyttää riittävän) oli ihana ja lupautui napsimaan hieman kehittyneemmillä vehkeillä meistä kuvia. Kamera muistutti enemmänkin jotakin sotavarustetta, kuten tykkiä, kuin pelkkään näkymän vangitsemiseen tarkoitettua laitetta. 

Surffasimme sydämmemme kyllydestä iltaan saakka. Episodin jälkeen päästiin ensin jauhamaan ruokaa ja sitten jauhamaan paskaa saunan lämpöön. Nyt on adrenaliinin puute vähäksi aikaa tyydytetty, ehkä noin huomiseen aamupäivään saakka. Varusteongelma ei kuitenkaan poistu mihinkään. Kaivaisipa valmentajamme vahdittavaksi nakitettu koira rantahiekasta hautautuneen upouuden surffilaudan, kuten Futuran tai iSonicin sekä muutaman tuliterän purjeen. Onhan toki niinkin että epäsopivat kamat kouluttavat kuskia kovasti, vaikkei se kauhean nautinnollista kyytiä olisikaan. Slalomin ajaminen on korkeakulttuuria, kuten jo totesimme. Ikuinen purjeiden trimmaus ja kamojen testailu ovat kuin soittimien virittelyä tahi balettitanssijoiden reenaamista. Saatanan tarkkaa hommaa siis. Niin että kyllä vähän ottaa aivoon, kun on sellanen purje kuin tuo meidän Point-7 käytössä, oikein kivasti Epe sitä tänäänkin kiristeli alhaalta ja löysäsi takaa, eikä mitään lautaa millä nautiskella wöyh- purjeen nopeuksista. Oisko kiristettävä alaliikin sijasta nälkävyötä ja tilattava vaikka 122- litranen Starboardin Futura?  

Alkuviikosta Yyteriin oli luvattu kovaa keliä, mutta viikonlopun lähestyessä ennusteet vetäytyivät koko ajan alemmas. Monet aikoivat tulla Yyteriin, mutta valitsivatkin Hangon. Näin teki myös ikinuori Tirkkonen, joka ilmoitti ajelleensa sähköskeitillä kaljanhakuun. 

Nyt on aika mennä lepuuttamaan puhki raastettuja ruhojamme - joku hiippaili juuri ikkunamme ohi!! Liekö ollut joku toivomistamme huoltojoukkojen edustajista, kenties banaanikärpästen hätyyttelijä? Kun valot sammuvat, alkaa banaanikärpästen karkelointi...