Toisinaan aamut on vaikeita. Niin myös tänään. Lihaksia särki, ruho täynnä vekkejä ja mustelmia, flunssa vaivasi... Eipä mitää, kyllästin elimistöni ibuprofeenilla, kiskoin märkäpuvun päälle ja painuin vesille. Keli oli jo aamulla loistava, 9-13 m/s, tosin sateli ja oli pilvistä. Vaikka aamusta tuuli kaakosta eli maalta, puuskat ei haitannu. Melko flättii, pääsi ajamaan kovaa. Hyppyjä tuli paiskottua, ja itseäni siinä samalla muutaman kerran veteen. Kuume vei voimat, enkä jaksanut kauaa vesistarttailla kylmenevässä meressä. Ilokseni huomasin trapetsinarujen rispaantuneen hajalle, ja jointin liikkuvan jatkuvasta kiristelystä huolimatta. Oli aivan saatanan kylmä ja huono olo. Luovuttaja-fiilis oli kun vaihdoin lämpimät vaatteet päälle ja kokkailin ruokaa. Vittu enhän mie ikinä kesken päivän tuu pois vesiltä, ja kello oli jotain 12. Nappasin lisää lääkkeitä, pistin tuplasti ryysyjä niskaan ja menin nukkumaan.      

 

Yli kolmen tunnin unoset kannattivat: olo parani huomattavasti, tuuli kääntyi länsi-lounaaseen, ja sitten pääsikin ajamaan kivasti rantaviivaa pitkin! Mikä mukavinta, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Keli oli uskomaton - Yyterinlahden toiselle laidalle tuli kivoja aaltoja, ja toinen laita oli aivan tasainen. Sai siis reenata aalloissa ajamista sekä freestylea, kaiken lisäksi paikassa jossa jalat yletti koko ajan pohjaan. Mie keskityin hyppimään ja jiippailemaan. Kamat oli päivän keliin oikein hyvät, 101- litranen JP sekä 4,7 m2 Gaastra. Alkaa toi 101 litraa tuntua jo turhan isolta, haluun pienemmän laudan! Purjeita saisi olla kymmenen lisää... Aamuisten välineongelmien päälle nostonarukin napsahti poikki. No vittu, eihän Kiri Thoddkaan mitään nostonaruja tarvitse, tiellä vaan mokoma lisäpaino, ajattelin, ja viskasin narun jorpakkoon. Iltapäiväsessiot olivat näin yhteen sanaan tiivistettynä täydelliset.

 

Hemmetti kun ei ole ketään hovikuvaajaa. Nää kelit on niin upeita, sais hienoa video- ja valokuvamateriaalia. Täytynee lisätä kuvaaja (mieluiten joku wow- mies) meidän tuleviin huoltojoukkoihin. Tai siis toivelistaan huoltojoukkoja koskien, tämä lista sitten ojennetaan LWC:lle, että tietävät mitä kaikkea seuran toimesta sponsoroitua myö kaivataan. Tähän mennessä listalla ovat ainakin kuvaaja, kamojen huoltaja (hoitaa kamat kuntoon, valitsee sopivimmat etc), Teemu (monenlaisia tehtäviä kts. edelliset postaukset), Kultapeppu punttisalivalmentajaks, banaanikärpästen hätistelijä, muutama muusikko viihdyttämään, hieroja, fysioterapeutti ja kokki. Ei kai kukaan kuvittele, että vakavissaan treenaaminen onnistuu ilman näitä välttämättömyyksiä?  

 

Päivän kysymys: Minkä takia leijamiehet on niin usein wow- miehiä?            

 

Iltakävelylle painuin metsään ja pienen järven rannalle. Hämärtyvä metsä on mukava paikka. Oli hienoo katella lepakoiden lentelyä järven pinnan yläpuolella. Oon nähnyt täällä kaiken maailman elukoita merikotkista vesiliskoihin! Cool.