Julkaistaan nyt kirjoittajien "kiireisyydestä" johtuen näin jälkikäteen tekstipaskaa. Olen saanut valituksia eräiltä tahoilta, että olen laiska kirjoittaja. no SORI! Kyllä näitä juttuja riittää kirjotettavaksi...

7.-8.9.

Huh, viime päivinä on tekemistä riittänyt! Kolmen kovan kelipäivän ansiosta kaikki energia on mennyt surffaamiseen. Koko surffikeskus oli aivan sotkuinen, paikat täynnä hiekkaa ja tavarat ympäriinsä vailla mitään järjestystä. Miun kämpästä, joka on surffikeskuksen yhteydessä, puhumattakaan - tiskivuorten mittakaavassa omani oli vähintään Mont Blancin veroinen, eikä sohvaa näkynyt vaatekasan alta. Torstai olikin pyhitetty siivoukselle, miehän poistun täältä sunnuntaina, eli paikat pitää saada talvehtimiskuntoon.

 

Tiistain huippukelin jälkeen en arvannut odottaa mitään keskiviikon kaltaista. Heräsin aamulla siihen, kun Porin hurjanakin tunnettu mysteerimies kolkutteli ovellani. "Nyt täytyy lähteä vesille, kelit on jo päällä!", hän ilmoitti. No ohan se varma, aamupalaa leipäluukkuun märkäpuku päälle ja kohti myrskyävää merta siis! Tuulimittari näytti aamulla jotain 8-10 m/s ja sain osakseni hienoista naureskelua rikaillessani neljäseiskaa. Iltapäivällä sille ei nauranut enää kukaan, ja miekin vaihdoin pian 4,2- neliöiseen. Tuuli siis nousi päivän mittaa, ja mittariin osuneet lukemat olivat parhaillaan 17,5 m/s. Ulompana tuuli kuitenkin kovempaa, sillä suunta oli kaakosta eli maalta. Aallot soveltuivat hyppyjen treenaamiseen loistavasti, sillä rannasta ulos ajettaessa aallot tulivat suoraan vastaan, ja hyppyriä oli koko ajan tarjolla. Mikäs siinä, vauhdit vaan täysille, hyppy, uudestaan plaaniin, hyppy... oikein mukavaa! Pystyin tekemään vesistartteja suoraan jalkalenkkeihin, ja saman tien plaaniin - ihan vaan vittuillakseni.

 

Vesi ja sää yleensäkin keskiviikkona olivat oikein syksyisen kylmiä. Välillä tuntui, että hiuksista roikkuisi jääpuikkoja, ja sadepisarat iskivät lättyyn jääpalojen lailla. Oli perin hassua huomata, miten pitkän plaanisiivun lopuksi sormet olivat krampanneet puomista kiinnipitämis- asentoon... Syksyn Suomi- surffit ovat parhautta! Kiitos kovalle tuulelle ja taitojeni olemattomuudelle, kaaduin melkein jokaisen jiipin, mikä tiesi muutamia vesistartteja noin kuusi tuntia kestäneiden sessioiden aikana. Tuli samalla kehiteltyä lyömätön rahanteko- idea Epen vesistarttikoulusta; mainoslauseena vesistarttaa tai kuole! Perusideana on, että viedään oppilaat kilometrin päähän kaikista rannoista vähintään 12 m/s tuuleen, helvetin kylmään säähän ja veteen. Mainingin on oltava vähintään 1,5 metriä korkeaa. Välineiksi enintään 100- litrainen lauta, ja rikissä ei tietenkään saa olla nostonarua. Onko siulla sitten muita vaihtoehtoja kuin vesistartata tai kuolla? Bonuksena saatte realistisen kuvan keskiviikon olosuhteista.

 

Juoksin aiemmin pitkää matkaa, ja treenien aikana tuli kelailtua kaikenlaisia asioita. Mutta juoksun zeniläinen rauhallisuus on aivan erilaista kuin jutut, joita surffauksen aikana mietin. Adrenaliinihuuruissa oon aika äkkipikainen, ja kaikki tunteet on pinnassa. Jos joku tulee häiritsemään, niin se saa aika nopsaan kuulla kunniansa. Toisaalta naurattaa melkein koko ajan.. Usein mietin vaan että vittu mie oon kovis. Jos joku vetää miuta paremmin, niin se vituttaa. Mulla on jatkuva tarve olla paras, ja siksi treenaankin paljon. Jonain päivänä voitan teidät kaikki, hahaa!

 

Sainpa päivällä mysteerikkään puhelun itseltään valmentaja Jaakonsaarelta! Hän oli tarkkaillut toimintaani surffikeskuksen web- kamerasta (Surf-BB), ja käski vetämään purjetta alhaalta tiukemmalle. Vaihdoimme näkemyksiä hypyistä ja jiipeistä. En maininnut että JP oli ottanut lisää damagea. Tein pientä pintaremonttia jeesus-teipin avulla. Luulen saavanı turpaan muutamalta taholta, kun palautan laina- JP:ni seuralle. Toisaalta ehkä seuran vanhat ketut häikäistyvät ottamistani edistysaskelista, eivätkä välitä laudan kolhuista paskaakaan. Sitten korjaamme laudan yhdessä ja olemme onnellisia.

Tavallinen näkymä keittiön lattialle

Torstaiaamu alkoi samaan tapaan kuin keskiviikko. Tällä kertaa Vantaan hurja kolkutteli ovella aamutuimaan. "Nyt ylös, lähdetään freestailaamaan!", kuului käsky. A'vot sie kato, niin mentiin! Mistä ihmeestä miulle tulee näitä 45- 55- vuotiaita surffimies- kavereita? Voin kertoa että hauskempaa seuraa saa etsiä! Olisinpa keski- ikäinen mies!